Keskusteluaiheita ruokapöytään kaiken ikäisille lapsille

”Miten koulussa meni?” ”Ihan hyvin.” Tämän keskustelun olet varmaan käynyt satoja kertoja. Se ei tarkoita, etteivätkö lapsesi haluaisi jutella kanssasi. Kysymykseen on vain yksi helppo vastaus, ja lapset antavat sen. Siksi ruokapöytään kannattaa hakea keskusteluaiheita, joihin ei voi vastata yhdellä sanalla.

Miksi perheen yhteistä ateriaa kannattaa vaalia

Columbian yliopiston päihde- ja riippuvuustutkimuskeskuksen (National Center on Addiction and Substance Abuse, nykyään osa Partnership to End Addiction -järjestöä) yhdysvaltalaisille teini-ikäisille tekemien kyselyjen mukaan nuoret, jotka söivät päivällisen perheensä kanssa vähintään viisi kertaa viikossa, tupakoivat, joivat alkoholia tai käyttivät huumeita epätodennäköisemmin kuin ne, jotka söivät perheensä kanssa harvoin. Muissa tutkimuksissa on havaittu, että säännölliset perheateriat liittyvät pienten lasten parempaan sanavarastoon ja teini-ikäisten vähäisempiin masennusoireisiin. Kyse on yhteydestä, ei todistetusta syystä, ja yhdessä syövät perheet eroavat toisistaan usein muillakin tavoilla. Silti sama kuvio toistuu tutkimuksesta toiseen.

Syystä riippumatta ruokapöytä on yksi harvoista hetkistä kiireisessä viikossa, jolloin kaikki ovat samassa huoneessa. Juttelu on se osa, johon voit itse vaikuttaa.

Puhelimet menevät muualle

Ensimmäiseksi laita puhelimet pois. Näyttö alaspäin pöydälle ei riitä, mutta kori keittiön tasolla toimii. Tämä koskee vanhempia vähintään yhtä paljon kuin lapsia. ”Vain nopea sähköposti” lopettaa useamman perhekeskustelun kuin yksikään mököttävä teini.

Parempia keskusteluaiheita ruokapöytään kuin ”Miten koulussa meni?”

Vaihda yleinen kysymys sellaiseen, johon täytyy vastata tarkemmin. Nämä toimivat suurimmalla osalla ikäryhmistä:

• ”Mikä oli oudoin asia, joka tänään tapahtui?” Lapset rakastavat outoja juttuja, ja tästä irtoaa yleensä enemmän kuin ”ihan hyvin”.
• ”Kuka sai sinut tänään nauramaan?” Konkreettinen ja myönteinen kysymys, ja siihen liittyy yleensä tarina.
• ”Jos saisit tehdä yhden minuutin tästä päivästä uusiksi, mikä minuutti se olisi?” Kysymys paljastaa, mikä mietityttää, ilman että lapsen tarvitsee tuntea sanaa ”stressaantunut”.
• ”Mitä opit tänään, mikä oli oikeasti kiinnostavaa?” Sana ”oikeasti” on tärkeä. Se antaa luvan vastata ”ei mitään”.
• ”Mikä kysymys sinulla heräsi tänään, mutta kukaan ei vastannut siihen?” Lapset ovat uteliaita koko päivän. Aikuisetkin ovat, emme vain sano sitä enää ääneen.

Kysymyksiä eri-ikäisille

Kun samassa pöydässä istuu seitsenvuotias ja neljätoistavuotias, tarvitset kysymyksiä, jotka toimivat molemmille. Etsi sellaisia, joiden vastaus kasvaa vastaajan mukana:

• ”Minkä supervoiman valitsisit, ja mikä olisi sen juju?”
• ”Missä olet tänä vuonna parempi kuin viime vuonna?”
• ”Jos perheemme olisi bändi, mitä kukin meistä soittaisi?”
• ”Minkä yhden perheen säännön muuttaisit, jos saisit päättää?”
• ”Jos saisit pitää meille muille oppitunnin jostakin, minkä osaat hyvin, mikä aihe se olisi?”

Tavaksi ilman läksyn makua

Nopein tapa tappaa perhekeskustelu on tehdä siitä pakollista. Sama kysymys joka ilta samassa järjestyksessä ja vanhempi, joka selvästi odottaa tiettyä vastausta, alkaa tuntua läksyltä. Kysymys, joka ilmestyy pöytään silloin tällöin, huvin vuoksi ja niin, että myös aikuiset vastaavat, jää perheen odotettujen hetkien joukkoon.

Näistä on apua:

• Ota kysymykset käyttöön vain yhtenä tai kahtena iltana viikossa.
• Anna lastenkin kysyä. Pöydän nuorin keksii usein parhaat kysymykset.
• Vastatkaa aikuisina rehellisesti, älkää siloitellulla vanhemman äänellä. Jos kysymys on ”mikä oli päiväsi vaikein hetki?”, vastatkaa siihen kunnolla.

Kun kukaan ei halua puhua

Joinakin iltoina kukaan ei halua. Teini on saanut huonon päivän, vanhempi on poikki, eikä energiaa ole. Anna olla. Hiljainen ateria on ihan hyvä, ja keskustelun pakottaminen huonona iltana opettaa lapsille, että ruokailu on esitys.

Pidä kysymykset pöydällä

Jos et halua keksiä kysymyksiä hetken mielijohteesta, pidä pöydällä korttipinoa, jonka seitsenvuotias yltää lukemaan ääneen. Pakka Perhe on tehty juuri tähän. Lasten nurkka sopii pienemmille lapsille, ja Vanhempi ja lapsi on tarkoitettu kahdenkeskisiin keskusteluihin teini-ikäisen tai aikuisen lapsen kanssa.

Yhdessä kirjoitettu kysymyspurkki toimii yhtä hyvin ja joskus paremminkin, koska jokainen haluaa kuulla, kun oma kysymys nostetaan purkista.